20.12.2020   0 kommenttia

Kemikaalien ja materiaalien haittavaikutukset (sekä epävarmuus) harminamme

Koronarokotteita on jo tullut markkinoille (ja lisää on tulossa). Näiden rokotteiden teho COVID19-virusta vastaan on uutisten mukaan erittäin hyvä - mutta onko ne ehditty todeta varmasti turvallisiksi?

Täydellistä varmuutta on mahdotonta saavuttaa. Epävarmuus lisääntyy kiireen ja kilpailun vuoksi. Rokote on varmaan hyvä ottaa pandemian nujertamiseksi. On luotettava siihen, että asiaa on tutkittu riittävästi. Lääkkeiden teho kohdesairauteen ja lääkkeiden lääkitylle aiheutuvat haitalliset sivuvaikutukset selvitetään yleensä tarkasti, mutta lääkeaineiden aiheuttamat ympäristövaikutukset ovat toissijainen tutkimusaihe. Tämä on ymmärrettävää varsinkin akuutissa COVID19-pandemian tapauksessa, mutta ympäristöasioiden sivuuttamista tapahtuu muidenkin lääkkeiden ja hyötykemikaalien kehittämisessä.

Kemikaalien ja materiaalien tuotannossa on pyritty myös korvaamaan haitallisiksi osoittautuneita tuotteita paremmilla ja haitattomammilla. Monissa tapauksissa on onnistuttu erittäin hyvin. Kuitenkin joissakin tapauksissa korvaava uusi tuote ei aiheuta haittaa, jota aikaisempi tuote on aiheuttanut, mutta uudesta tuotteesta aiheutuu muita haittoja ja ongelmia.

Esimerkiksi aikoinaan bensiiniin lisäaineena käytettiin yleisesti tetraetyylilyijyä, jolla estettiin tehoa alentavaa ja polttomoottoria vaurioittavaa nakutusta. Lyijy-yhdisteen myrkyllisyyden ja ympäristöhaittojen vuoksi lyijy-yhdiste korvattiin metyylitertiääributyylieetterillä (MTBE). MTBE on edullinen ja lyijyä vähemmän myrkyllinen lisäaine. Se on kuitenkin huomattavasti muita bensiinissä olevia yhdisteitä vesiliukoisempi ja kulkeutuu maaperään ja pohjaveteen joutuessaan helposti. Kaivoveteen joutunut MTBE aiheuttaa juomaveteen epämiellyttävää makuja ja hajua. Lisäksi epäillään, että juomavedessä MTBE on myös terveydelle haitallinen.

Jätehuollossa tavoitellaan jätteen määrän vähentämistä. Jätteen lajittelua ja jätteen hyötykäyttöä lisätään. Orgaaninen jäte kerätään kotitalouksissakin erikseen omiin astioihinsa, jotta mahdollisimman suuri osa biohajoavasta jätemateriaalista päätyy kompostoitavaksi. Moni on kokenut biojätteen keräilyn ongelmaksi, koska jäteastiaa ei voi suojata muovipussilla samalla tavoin kuin sekajäteastiaa. Esimerkiksi sanomalehtivuorauksen suojavaikutus on puutteellinen, ja epämiellyttävien hajujen vuoksi jäteastia on puhdistettava tyhjennyksen jälkeen. Ratkaisuksi tähän ongelmaan on kehitetty biohajoavat muovipussit. Tämä ratkaisu on siirtänyt ongelmaa jätehuollon suuntaan: biojätteen käsittelyssä vielä hajoamattomat muovipussit takertuvat sekoittimiin ja murskaimiin. Lisäksi näyttää siltä, että käytännössä biohajoavan muovin hajoaminen on epätäydellistä, ja materiaali pilkkoutuu osittain pienemmiksi muovihiukkasiksi, mikromuoveiksi, ja lopulta muovijätteen määrä ympäristössä itse asiassa lisääntyy.

Vastaavia esimerkkejä on jo nyt runsaasti ja ne lisääntyvät koko ajan. Kaikkea ei kilpailun ja kiireen vuoksi tule testattua kunnolla – eikä yksittäisen ihmisen aikaikkuna ole niin suuri, että malttikaan riittäisi hyvään ennakkotutkimukseen. Toiseksi perusteellisissakaan laboratoriotutkimuksissa ei pystytä luomaan täysin varsinaisia käyttötilanteita vastaavia olosuhteita eikä edes laajassa koehenkilöotannassa pystytä ottamaan huomioon kaikkea yksilöllistä vaihtelua. Kuitenkin tuotteiden ja materiaalien kehittämisessä on yleensä tavoitteena nykyisen parantaminen, ja usein siinä onnistutaankin ilman suuria haittoja.

Jos halutaan kehitystä, on siedettävä epävarmuutta ja riskejä. Mutta epävarmuutta ja haittoja joudutaan sietämään myös, vaikka mitään ei kehitettäisi. Kemikaaleja ja materiaaleja päätyy vahinkojen ja onnettomuuksien – ja normaalikäytönkin - seurauksena paikkoihin, joissa niistä aiheutuu ongelmia. Lääke- tai polttoaineet ovat haitallisia luonnossa, maaperässä, ilmassa ja vedessä. Monia kemikaalien ja materiaalien aiheuttamia ympäristöongelmia selvitetään ja ratkaistaan asiantuntijoiden voimin. Pilaantunutta maaperää ja vesistöjä puhdistetaan tiedon, ymmärryksen ja päättelyn perusteella.

Kun syntyy tilanne, että joku lääkeaineiden tai kemikaalien haitta huolestuttaa, huolta lievittää yleensä tiedon lisääntyminen. Monesti tietoa on jo olemassa huomattavasti enemmän kuin ongelman kohdanneella ihmisellä on. Mm. internetistä saa paljon tietoa monesta asiasta. Lisäksi voi turvautua konsultin, asiantuntijan ja viranomaisen apuun. Keskustelu asiaan perehtyneen henkilön kanssa helpottaa asioihin suhtautumista ja valintojen tekemistä. Joskus voi saada ongelmaan valmiin, perustellun ja erittäin hyvän ratkaisunkin. Silti täyttä varmuutta ei kukaan voi taata. Palataan koronaan ja rokotteeseen: jos ottaa koronarokotteen, hyväksyy sen että riski sairastua koronaan ei kokonaan poistu sekä sen pienen riskin että rokote voi aiheuttaa muun terveyshaitan. Jos jättää rokotteen ottamatta, hyväksyy riskin, että sairastuu koronaan ja/tai levittää koronaa ja vähentää osaltaan väestösuojan muodostumista.

Turvallista joulua ja loppuvuotta!